Aloitetaan vuoden treenikausi torstaina Muukossa, kun kelikin näyttää hämmentävästi hellivän ampujaa "lämmöllä".
Katsellaan kauden aluksi miten se pyssy kestää käsissä, mihin suuntaan se osoittaa ja pysytäänkö tolpillaankaan... eli kertaillaan ote, asento, NPA.
Mikon lämiskästä voipi kertailla tärkeimmät otteesta jos on vaikka uutenavuotena painanut reset-nappulaa...
NPA, natural point of aim, eli vapaasti käännettynä luonnollinen tähtäyssuuntahan oli juuri se että jos seisotte taulua päin, laitatte silmät kiinni ja osoitatte pyssyllä taulua päin, niin silmät avattuanne sen pitäisi tosiaan osoittaa sitä taulua. Jalkoja liikuttamalla sitten käännellään jos ei osoitakaan.
Aktiivisemmin harjoitteluaan seuraaville vapaaehtoisena kotiläksynä harjoitusindeksin teko. Homman ideana siis arvioida erinäisten ammuntaan liittyvien osa-alueiden nykytaso ja kunkin osa-alueen tärkeyden perusteella taulukko pulauttaa numeroita ulos. Mitä isompi numero, sen suurempi tarve treenata ko. asiaa. Arviointi on numeroilla 0-10 ja tarkoitus ei ole verrata itseään keneenkään, vain teihin itseenne.
Noita painoarvojakin voitte muutella taulukosta, jos siltä tuntuu.
Joka kohdassa apuna on (suurimmaksi osaksi härskisti P-Karjalan poijiilta kopsitut ja osittain muokkaillut) kuvaukset mitä kunkin rivin asialla haetaan.
Käyttäkää noita "Ampuja x" -taulukkosivuja, voitte nimetä sen uudelleen omalle nimellenne, ensimmäisen sivun joka on lukittu, voi kopioida uudeksi jos loppuvat kesken.
https://spreadsheets.google.com/ccc?key ... y=CO2ZsYUJ
Torstaitreenit alkaa 13.1. klo 1830
Re: Torstaitreenit alkaa 13.1. klo 1830
Viime kerralla tuli huomattua, että tuo meidän paikalla olijoiden puhdas ja puristava laukaisu ei ollutkaan enää näin keskitalvella kovin puhdas. Tähtäinkuva oli itelläni pimeästä vuodenajasta selvä ja siitä sitten huomasinkin omalta osaltani pientä tärähtelyä juuri laukaisun hetkellä. Sama tietysti näkyi taululla, mutta asia varmistui yllättävällä tyhjälla laukaisulla, kun ase pomppasi ja äijä heilahti vaikka pistoolista kuului vain naks.
Analysoitiin siinä sitten koko porukalla laukaisua. Apuna käytettiin mm. klikkipatruunoita, joita kaveri laittoi lippaaseen satunnaisesti ja sitten silmä kovana keskityttiin hyvään (mutta riittävän lyhyeen ettei väsy ja ala vatkaamaan ja näkö häviä) pitoon ja jälkipitoon. Itselläni ilmeni laukaisun hetkellä/jälkeen rekyylin ennakointia, liipaisimesta vääntöä tai muuta, joka aiheutti jyvän (ja osumien) hypähtelyä klo kahden suuntaan - siis melko päinvastaiseen suuntaan kuin perusnyky. Perusnykyä kello puoli kahdeksan suunnassa ilmeni parilla vieruskaverillani. Positiivista tässä oli se, että me kaikki nähtiin nuo tähtäimistä, eli tähtäinkuva oli terävä ja silmät auki laukaisun hetkellä.
Viimeisessä vaiheessa tuli vielä testattua sama .22 buckmarkillani jossa Aimpoint. Siitä näkyy hyvin kanssa tuo rekyylikäyttäytyminen ja nyky kun vaan katsoo. Samoin pisteen liikkeestä näkee, että puristaako vehettä toispuolisesti tai onko asento jotenkin epäsymmetrinen. Jonkun mielestä ei ole väliä, että minkä mutkan ase tekee rekyylin aikana kunhan se palaa osoittamaan samaan paikkaan. Ehkä, mutta helpompi se on saada takaisin samaan paikkaan, jos se ei piirrä monimutkaisia kahdeksikkoja ja ties mitä tippaleipiä, vaan pomppaa suoraan ylös ja tipahtaa suoraan alas. Tähän itsetutkailuun tuo pointti on hyvä, ja sillä näkee vaikutuksen kun vaikka esim. kääntää vähän toista kylkeä enemmän eteen tai puristaa tavallista enemmän toisella kädellä.
25 m jäykkyys tuntui myös vaivaavan meitä kaikkia. Tarkoitan tällä sitä, että tarkkaa laukausta haettaessa jäkitys lisääntyy ja asentokin siirtyy pystymmäksi. Jäykkyys näkyy myös siinä, että ase ei palaudu rekyylissä takaisin, vaan jää osoittamaan hieman yläviistoon. Rentoutta, rentoutta...
Tätä varmaan pitää vielä jatkaa kevään aikana. Treenikertaa ootellessa sovittiin, että harjoitellaan puristavaa laukaisua kotona sängyllä tai lattialla selällään kattoa tähdäten. Tälläin kädet ei väsy ja jaksaa tehdä riittävästi toistoja. Paras katto on täysin yksivärinen katto, jossa ei ole mitään tähtäyspistettä. Tällöin voi keskittyä täydelliseen tähtäinkuvaan, tarkentaa rautatähtäimillä katse täydellisesti hahlon keskellä olevaan etujyvään ja seurata jyvän liikettä liipaisun hetkellä.
Ainiin, muistakaahan tarkistaa vielä, ettei liipaisinsormi ota aseen runkoon tai muuhun kiinni.
Analysoitiin siinä sitten koko porukalla laukaisua. Apuna käytettiin mm. klikkipatruunoita, joita kaveri laittoi lippaaseen satunnaisesti ja sitten silmä kovana keskityttiin hyvään (mutta riittävän lyhyeen ettei väsy ja ala vatkaamaan ja näkö häviä) pitoon ja jälkipitoon. Itselläni ilmeni laukaisun hetkellä/jälkeen rekyylin ennakointia, liipaisimesta vääntöä tai muuta, joka aiheutti jyvän (ja osumien) hypähtelyä klo kahden suuntaan - siis melko päinvastaiseen suuntaan kuin perusnyky. Perusnykyä kello puoli kahdeksan suunnassa ilmeni parilla vieruskaverillani. Positiivista tässä oli se, että me kaikki nähtiin nuo tähtäimistä, eli tähtäinkuva oli terävä ja silmät auki laukaisun hetkellä.
Viimeisessä vaiheessa tuli vielä testattua sama .22 buckmarkillani jossa Aimpoint. Siitä näkyy hyvin kanssa tuo rekyylikäyttäytyminen ja nyky kun vaan katsoo. Samoin pisteen liikkeestä näkee, että puristaako vehettä toispuolisesti tai onko asento jotenkin epäsymmetrinen. Jonkun mielestä ei ole väliä, että minkä mutkan ase tekee rekyylin aikana kunhan se palaa osoittamaan samaan paikkaan. Ehkä, mutta helpompi se on saada takaisin samaan paikkaan, jos se ei piirrä monimutkaisia kahdeksikkoja ja ties mitä tippaleipiä, vaan pomppaa suoraan ylös ja tipahtaa suoraan alas. Tähän itsetutkailuun tuo pointti on hyvä, ja sillä näkee vaikutuksen kun vaikka esim. kääntää vähän toista kylkeä enemmän eteen tai puristaa tavallista enemmän toisella kädellä.
25 m jäykkyys tuntui myös vaivaavan meitä kaikkia. Tarkoitan tällä sitä, että tarkkaa laukausta haettaessa jäkitys lisääntyy ja asentokin siirtyy pystymmäksi. Jäykkyys näkyy myös siinä, että ase ei palaudu rekyylissä takaisin, vaan jää osoittamaan hieman yläviistoon. Rentoutta, rentoutta...
Tätä varmaan pitää vielä jatkaa kevään aikana. Treenikertaa ootellessa sovittiin, että harjoitellaan puristavaa laukaisua kotona sängyllä tai lattialla selällään kattoa tähdäten. Tälläin kädet ei väsy ja jaksaa tehdä riittävästi toistoja. Paras katto on täysin yksivärinen katto, jossa ei ole mitään tähtäyspistettä. Tällöin voi keskittyä täydelliseen tähtäinkuvaan, tarkentaa rautatähtäimillä katse täydellisesti hahlon keskellä olevaan etujyvään ja seurata jyvän liikettä liipaisun hetkellä.
Ainiin, muistakaahan tarkistaa vielä, ettei liipaisinsormi ota aseen runkoon tai muuhun kiinni.