Kisaterveisiäkin voisi kertoilla hieman nyt kun uni on palauttanut järjen kupoliin ja ajatus kulkee taas vähäsen.
Tulokset
Production -luokassa:
Jim Kuusimäki 68,07% - 716,7893 pistettä sijalla 28/71.
Tero Meski 58,71% - 618,2179 pistettä sijalla 44/71.
Produn avoimen kisan voiton vei venäjän Vitaly Kryuchin 1053 pisteellä suomenmestari Vesa Kauniston jäädessä 92,03%:iin 969 pisteellään.
Standard -luokassa:
Mikko Kuisma 88,21% - 900,7215 pistettä sijalla 8/66.
Perttu Piironen 82,69% - 844,3331 pistettä sijalla 13/66.
Kalle Reponen 71,69% - 731,9542 pistettä sijalla 33/66.
Suomenmestaruuden voitti Tony Ruohonen 1021 pisteellä Risto Hirvikallion jäädessä hopealle alle kahden pisteen päähän 99,81% tuloksella ja Esa Marjoniemi ampui pronssia 1003 pisteellä ja 98,28%:lla.
Kolmen hengen standard-joukkueemme jäi sijalle 4/7 pistein 2477.
Joukkuekullan vei PoP 2643 pisteellä, hopealle TIPSC:n 1-joukkue 2557 pisteellä ja pronssilla KouMAS 2498 pisteellä.
Spekulointi, jaarittelu ja löpinä
Harmillisesti siis 20 pistettä jäi joukkuepronssista, jonka kuka tahansa meistä kolmesta olisi pystynyt kyllä poimimaan stageilta mukaansa jättämällä virheitä pois.
*köhköh* eikä ehkä vähiten eräs yhden stagen nollannut ja toisen melkein nollannut mestari
Staget olivat pitkäpainotteisia ja etäisyydet huomattavan lyhyitä seurakisoissa totuttuun nähden. Harmillisen harvalla stagella sai oikeasti miettiä myös oman suoritusjärjestyksen kun melkein kaikilta tuntui löytyvän se yksi ainoa paras tapa jolla koko squadi sen sitten ampui.
Aiptekin videokamerakin tuli sisäänajettua kisoissa ihan huolella, joten minun, Teron ja Jimin onnistumiset ja epäonnistumiset ovat ainakin suurimmalta osalta stageista tallessa. Pari Mikonkin stagea ehdin kuvata omien ropsautusten välissä ja jälkeen. Katsellaan niitä vaikka sitten alkusyksystä tuoreen kurssin kanssa tai jotain... opettavaisia juttuja löytyy
Itsekin pääsin muistelemaan mites se lipas oikein laitetaan koneeseen kun melkein heitin tuomaria sillä.
Hienoista dramatiikkaa saatiin myös aikaiseksi kun Jimillä ei pellit meinanneetkaan kaatua kokokaliiperiosumista huolimatta ja kun peltien kalibrointia ei voi haastaakaan eikä kilinä aiheuttanut ratalaitehäiriöön keskeytystäkään kun peltien alla oli kimmokesuojat jotka kilisivät myös.
Tohinassa tuloslappuun jäi kuitenkin aika kirjaamatta, joten stagen lopputulemasta huolimatta tuloslomake oli teknisesti epäkelpo vaikka jotkut hieman arvelivatkin oliko uusinnan pyytäminen sellaisella lapulla epäurheilijamaisen käytöksen rajamailla jo...
http://jumi.lut.fi/~ppiirone/kuvat/jim_ ... slappu.jpg
Tiedä häntä, mutta opittiinpahan kaikki siinä että pellit on vaan saatava nurin, ja vaikka ne olisi voinut haastaa, sekin olisi kannattanut tehdä vasta lopun stagen ampumisen jälkeen, jolloin huonommassa tilanteessa ratamestarin kalibrointilaukauksen kaataessa pelti siitä olisi tullut vain miss, eikä tuolla tavalla koko stagesta pelkkää miinusta
HD-videokuvalla näkyy muuten aika mainiosti ne molemmat CRO:na toimineen Karraksenkin toteamat kaksi kokokaliiperiosumaa. Pelti kyllä heilahtaa selvästi kaksi kertaa. Jotenkin se vaan oli saranan varassa eteenpäin kallistuneena jumissa. Hetki epäiltiin jo Jimin itseladattujen patruunoiden voimakerrointakin, mutta seuraavana vuorossa ollut PF-mittaus kertoi lukemaksi 138 joten siitä se ei ainakaan kiinni jäänyt
Lopulta kuitenkin Jimi ampui uusinnasta 14A 2C aikaan 25,78 sekuntia ja 70,34% stagesta, mikä oli varmasti hieman keskittymistä vähemmän häiritsevä tulos kuin 15 PROC, 16 MISS
Aittokosken practicalradan montut taisivat jäädä ainakin minulta kuvaamatta mutta Tyrrin tilanneradan kaltaisia loostereita olivat hiekkamaahan kaivelleet ja vuoranneet turpeella valumisen ehkäisemiseksi. Parhaassa tapauksessa stagella sai ampua jopa lähes 270 asteen sektoriin. Varsin kivaa oli myös kun pisin siirtymä pf-mittauksesta stagelle 1 oli luokkaa 200 metriä.
Hauskaa siis oli ja värikäs kisaporukka. Joka stagella oli vähintäänkin riittävästi + 3 henkilökuntaa eikä meno tökkinyt. Ulkomaaneläjät tuntuivat tekevän juttuja vähän omalla tavallaan ja välillä sai koittaa huudella niitä brieffeihin, välillä kerkesi himmata stagen vain kerran pikaisesti kun tuntuivat kovin pitkään pööpöilevän tiellä eikä viitsinyt ruveta tönimäänkään.
Päällimmäiset ajatukset lienevät jo kirjoitettuna joten jatketaan tarpeen tai halun tullessa jauhantaa ratojen puolella.
Nyt tähtäimet sitten sinne Haminaan jonne kai kaikki seuran kisalisenssiukot lähtee? Väitän että meidän seuran tarkkuustreenipohjalla tuommoset enemmän lähietäisyyspainotteiset kisat on melkosen helpot pärjätä kohtuullisesti tylyillä A-suorituksilla. Noista saa myös erittäin hyvää kokemusta ja oppii analysoimaan itseäänkin paremmin. Suosittelen!
Kiitoksia vielä matkaseuralle, jutut oli huonoja ja haju paha
Perttu
