Olemme harjoitusringissä työstäneet ammunnan peruselementtejä kuntoon ja nämä perusteet ovat välttämättömät nopean ammunnan harjoittelussa. Saul K sanoo kirjassaan jotenkin niin, että nopea ammunta on kompromissi tarkkuuden ja vauhdin välillä tarkkuudesta hieman tinkien. Mutta ensin pitää olla olemassa se tarkkuus, josta tinkiä...
Kertauksena tarkkuuden peruselementit pelkistettynä:
*Tähtäinkuva
*Pito (painopiste, asento, NPA, kädet, pää, ote kahvasta(ylhäältä, keskeltä, tukikäden peukalo kohti taulua, vasarapuristus), rentous...)
*Hengitys
*Laukaisu
*Jälkipito
Noista etenkin jälkipito (follow through) unohtuu usein tai ei edes tiedetä, mitä se tarkoittaa! Jälkipito on kuitenkin avainasemassa osumien lukemisessa tähtäimistä (eli calling shots). Ilman jälkipitoa ja osumien lukemista tähtäimistä ei pysty kasvattamaan ampumavauhtia, sillä nopeassakin ammunnassa on kyse PERÄTTÄISISTÄ, TÄHDÄTYISTÄ LAUKAUKSISTA. Jos ei ole jälkipitoa eikä kykene näkemään tähtäimiä rekyylin aikana niin miten voi ampua nopeasti tähdättyjä laukauksia?
Mahdollisesti rekyylin aikana kadoksissa oleva jyvä saattaa löytyä myös omaa asentoa hieman muuttamalla - Asentoa kannattaa aika ajoin tunnustella eikä vain jämähtää samoille raiteille toistamaan samoja virheitä. Pienoispistooli auttaa myös löytämään jyvän rekyylissä ja mahdollisesti korjaamaan asentoa siihen suuntaan, että jyvä pomppaa suoraan ylös eikä heitä monimutkaisia kiemuroita.
Toinen mainittava asia nopeassa ammunnassa on mielestäni rekyylinhallinta , joka pitkälti liittyy tuohon pitoon/asentoon. Jos jokin asia pitää rekyylinhallinnasta ja asennosta nostaa yli muiden, niin se on taas rentous. Tuon taas sen kepin heiluteltavaksenne, milä se helposti selviää. Liian usein näkyy, että rekyyliä yritetään hallita voimalla, puristamalla liikaa aseesta ja ojentamalla kädet suoraksi. Jäykkyys pilaa liipaisutuntuman, vie aseen lauetessa rekyylin suoraan vartaloon ja ampujan pois painopisteestä ja hidastaa aseen palautumista rekyylistä. Usein tämä jäykkyys näkyy siinä, että ampuja joutuu joka laukauksella työntämään aseen uudestaan tauluun kun se tuppaa jäämään hieman yläviistoon.
Torstaina aloitamme nopeuden parissa työstön ja kokeilemme mikä on se kunkin oma ampumarytmi eri matkoilla - RYTMI, JONKA MÄÄRÄÄ HYVÄKSYTTÄVÄ TÄHTÄINKUVA JOKA LAUKAUKSELLA. Jyvä tai piste siis pitää näkyä koko ajan . Mikä on hyväksyttävä tähtäinkuva riippuu mm. matkasta tauluun. Jos asento on rento ja ilman jännityksiä, pomppaa ase (yleensä) melko selkeän kaaren ylöspäin ja palautuu takaisin alas tauluun.
Aloitetaan etsimällä tätä rytmiä joko 22:sella tai muulla tavoitteena tasainen kymmenen laukauksen
pam.....pam.....pam....pam...pam...pam...pam...pam...pam...pam...
Painotetaan vielä taas ja vielä yhden kerran, että EI AMMUTA MITÄÄ PIRUN TUPLIA!!! Ammunta ei saa siis kuulostaa tältä:
PaPam.........PamPam.................PPPam..kele....PaPama......Pa..Pam.......
(Jos nyt yleensä pääsen paikalle, niin...) Yritän ottaa videokuvauskalustoa mukaa, jotta voimme ihailla itseämme ja rekyylinkäyttäytymistä myös ruudulta. Veikkaisin, että monella ennen rentoutusta piippu jää ylös, mutta siitä on hyvä lähteä vauhtia kiihdyttämään.
Jos tuplista päästään eroon, voimme yrittää vaikka taas tuota Jay's 15 yard maddnessia ja muutamaa muuta eri matkoilta. Varatkaa runsaasti paukkuja mukaan, tätä ei opi kuin ampumalla, myös 22 jos on. Aihe jatkuu seuraavalla viikolla.