TO 25.11.07 - Tuelta
Lähetetty: 31.10.2007, 11:38
Suurin ongelma monella practical-ampujalla on tarkkuuden merkityksen unohtaminen ja harjoittelun keskittyminen vain nopeutta ja teknisiä hienouksia painottavaan suuntaan. Tarkkuuden tulisi kuulua kuitenkin jokaiseen harjoittelukertaan. Koulutaulun mustalla pysyminen 25 m:n matkalta lienee minimivaaatimus ja sopiva tavoite monelle ampujalle. Jos ammunnan perusteet ovat hukassa ja ampuja ei edes tuelta kykene ampumaan kasaa, on turha luulla menestyvänsä pelkästään vauhtia kiihdyttämällä. Harjoituskerta kannattaa aina aloittaa ja päättää vaikkapa kymmenen laukauksen kasan ampumiseen, vaikka harjoittelukerran pääpaino olisi vauhdikkaassa paahtamisessa. Jos tämän tekee vakioidulla tavalla esimerkiksi 25 m:n matkalta, on myös helppo seurata omaa kehitystä.
Tähtäystä ja tähtäinkuvan ottoa tauluun kannattaa harjoitella paljon kuivaharjoitteluna. Kuivaharjoittelulla rakennetaan rutiini, jota tarvitaan ampumaradalla. Jos tähtäysharjoittelun jättää vain kovapanosammuntaan, ampumataidon kehitys on hyvin hidasta. Saman asian voi tehdä kotona tehokkaasti, nopeammin ja halvemmin. Kuivaharjoittelu yleensäkin kannattaa tehdä samalla vakavuudella kuin varsinainen ammunta. Tällä tarkoitan sitä, että kuivaharjoittelun luoma rutiini siirtyy tiedostamattomaan tajuntaan ja siitä tulee automaattinen, rutiininomainen suoritus. Jos kuivaharjoittelu tehdään ”sinne päin” epätäydellisellä tähtäinkuvalla ja huonolla liipaisulla, niin tämä rutiini iskostuu toistojen kautta ampujan automaattiseksi rutiiniksi myös ampumaradalle ja myös osumat ovat siellä täällä.
Ensimmäisen kerran harjoitusaiheena oli tarkkuuden perusedellytykset. Asiaa testattin hiekkapussituelta reilusta 26 metristä. Tuen käyttö helpottaa keskittymään täydelliseen tähtäinkuvaan ja laukaisuun. Kirschin Perfect Practice-kirjastakin suoraan poimittuna tarkan ammunnan perustat ovat:
1. Pito
2. Tähtäinkuva
3. Laukaisu
4. Hengitys
5. Jälkipito
Harjoituksissa ammuttiin kolmeen pekkaan 6 x 6 lks + muutama laukaus toisten katsoessa räpsähtääkö silmä kiinni. Aikaa meni tähän yli kolme tuntia – tässä ei kannata siis hätäillä. Rentoa asentoa haettiin asettamalla kaksi pöytää peräjälkeen ja röhnöttämällä siinä mahdollisimman rennosti. Toiset tarkistivat ja pyrkivät korjaamaan mm. olkapäiden jännitykset, kierrot, luonnollisen ampumasuunnan ja pään kallistelut. Samoin katsottiin tarkaan myös taas vahvemman käden paikka ja ote aseesta sekä liipaisinsormen paikka. Kylmäharjoittelulla hienosäädettiin vielä myös itse puristavaa laukaisua ja testattiin sormen paikan vaikutusta tähtäimien liikahtamiseen tuelta ammuttaessa. Tulokset kirjattiin ylös ja ne ovat Muukon pistooliradan yleisen tilan kaapissa kansiossa, jossa on myös tyhjiä kaavakkeita.
Huomioita mm.:
- Tähtäys ja pito (jolloin ei hengitetä) menee helposti äärimmäistä tarkkuutta haettaessa liian pitkäksi (yli n. 6-9 s)
- Valo on yhä huono Muukon pistooliradalla, tämän vuoksi ampumapaikkamme oli n. 27 metrissä – kannattaa testata valojen vaikutusta tähtäinkuvaan
- PV:n taulu, jossa on valkoinen keskusta mustalla pohjalla toimi ehkä parhaiten.
- Liipaisu heilauttaa helposti asetta jopa tuelta, jos sormi on liian syvällä tai liian sormen kärjellä – riippuu sormien pituudesta ja aseesta ja kannattaa kokeilla
- Liipaisua voi harjoitella kylmäkäpistelyllä ottamalla aseen etuvedon pois ja vetämällä liipaisin laukaisukynnykselle laukaisematta asetta ja päästämällä etuvedon taas pois seuraamalla samalla tarkasti tähtäimiä ja niiden liikkumattomuutta. Toistamalla ja tahtia kiihdyttämällä sormen kampeama ylimääräinen liike tähtäimissä tulee esiin jos liipaisussa on ongelmaa. Muutosta voi kokeilla sormen paikkaa muuttamalla.
- Puristava laukaisu ei ole niin helppo tehdä kuin miltä kuulostaa
- Hyvän laukaisun pystyy näkemään myös toisen ammuntaa katsoen, nykäisyt näkyvät yllättävän helposti myös tuelta
- Silmät tuppaavat räpsymään estäen jälkipidon, kannattaa pyytää kaveria katsomaan sivusta
- Tähtäinkuva vääristyy siristäessä toisen silmän kiinni
- Silmää kannattaa lepuuttaa välillä katsomalla kauas
- Kannattaa hengittää. Luontaisesti ammuttaessa ihminen ei hengitä, jolloin pidemmän päälle tarkin näkö sumentuu
- Kaikki saivat välillä tuntemuksen hyvästä laukauksesta. Näitä tuntemuksia pitää saada vain lisää ja jättää ne huonot omaan arvoonsa kummempia pohtimatta. Yleensäkin harjoittelussa kannattaa vahvistaa ja huomata onnistuneet asiat – ennen monen lajin harjoittelussa keskityttiin virheisiin. Virheitä miettimällä vahvistetaan vain tuntemuksia väärin tehdystä asiasta ja ohjelmoidaan pää tekemään jatkossa lisää väärin tehtyjä asioita. Hehkutellaan silloin kun onnistuu ja mietitään miten se meni kun onnistui – tällöin harjoittellaan oikeita asioita.
Keskustelun pohjana käyttettiin Saulin kirjan lukua Precision Shooting. Lomake oli poimittu tuolta sivulta:
http://www.doublealpha.biz/shop/perfect_practice.html
Näin tällä kertaa, Pertti lupasi jatkaa asian tiimoilta 1.11.07 n. klo 18.
KMikko
Tähtäystä ja tähtäinkuvan ottoa tauluun kannattaa harjoitella paljon kuivaharjoitteluna. Kuivaharjoittelulla rakennetaan rutiini, jota tarvitaan ampumaradalla. Jos tähtäysharjoittelun jättää vain kovapanosammuntaan, ampumataidon kehitys on hyvin hidasta. Saman asian voi tehdä kotona tehokkaasti, nopeammin ja halvemmin. Kuivaharjoittelu yleensäkin kannattaa tehdä samalla vakavuudella kuin varsinainen ammunta. Tällä tarkoitan sitä, että kuivaharjoittelun luoma rutiini siirtyy tiedostamattomaan tajuntaan ja siitä tulee automaattinen, rutiininomainen suoritus. Jos kuivaharjoittelu tehdään ”sinne päin” epätäydellisellä tähtäinkuvalla ja huonolla liipaisulla, niin tämä rutiini iskostuu toistojen kautta ampujan automaattiseksi rutiiniksi myös ampumaradalle ja myös osumat ovat siellä täällä.
Ensimmäisen kerran harjoitusaiheena oli tarkkuuden perusedellytykset. Asiaa testattin hiekkapussituelta reilusta 26 metristä. Tuen käyttö helpottaa keskittymään täydelliseen tähtäinkuvaan ja laukaisuun. Kirschin Perfect Practice-kirjastakin suoraan poimittuna tarkan ammunnan perustat ovat:
1. Pito
2. Tähtäinkuva
3. Laukaisu
4. Hengitys
5. Jälkipito
Harjoituksissa ammuttiin kolmeen pekkaan 6 x 6 lks + muutama laukaus toisten katsoessa räpsähtääkö silmä kiinni. Aikaa meni tähän yli kolme tuntia – tässä ei kannata siis hätäillä. Rentoa asentoa haettiin asettamalla kaksi pöytää peräjälkeen ja röhnöttämällä siinä mahdollisimman rennosti. Toiset tarkistivat ja pyrkivät korjaamaan mm. olkapäiden jännitykset, kierrot, luonnollisen ampumasuunnan ja pään kallistelut. Samoin katsottiin tarkaan myös taas vahvemman käden paikka ja ote aseesta sekä liipaisinsormen paikka. Kylmäharjoittelulla hienosäädettiin vielä myös itse puristavaa laukaisua ja testattiin sormen paikan vaikutusta tähtäimien liikahtamiseen tuelta ammuttaessa. Tulokset kirjattiin ylös ja ne ovat Muukon pistooliradan yleisen tilan kaapissa kansiossa, jossa on myös tyhjiä kaavakkeita.
Huomioita mm.:
- Tähtäys ja pito (jolloin ei hengitetä) menee helposti äärimmäistä tarkkuutta haettaessa liian pitkäksi (yli n. 6-9 s)
- Valo on yhä huono Muukon pistooliradalla, tämän vuoksi ampumapaikkamme oli n. 27 metrissä – kannattaa testata valojen vaikutusta tähtäinkuvaan
- PV:n taulu, jossa on valkoinen keskusta mustalla pohjalla toimi ehkä parhaiten.
- Liipaisu heilauttaa helposti asetta jopa tuelta, jos sormi on liian syvällä tai liian sormen kärjellä – riippuu sormien pituudesta ja aseesta ja kannattaa kokeilla
- Liipaisua voi harjoitella kylmäkäpistelyllä ottamalla aseen etuvedon pois ja vetämällä liipaisin laukaisukynnykselle laukaisematta asetta ja päästämällä etuvedon taas pois seuraamalla samalla tarkasti tähtäimiä ja niiden liikkumattomuutta. Toistamalla ja tahtia kiihdyttämällä sormen kampeama ylimääräinen liike tähtäimissä tulee esiin jos liipaisussa on ongelmaa. Muutosta voi kokeilla sormen paikkaa muuttamalla.
- Puristava laukaisu ei ole niin helppo tehdä kuin miltä kuulostaa
- Hyvän laukaisun pystyy näkemään myös toisen ammuntaa katsoen, nykäisyt näkyvät yllättävän helposti myös tuelta
- Silmät tuppaavat räpsymään estäen jälkipidon, kannattaa pyytää kaveria katsomaan sivusta
- Tähtäinkuva vääristyy siristäessä toisen silmän kiinni
- Silmää kannattaa lepuuttaa välillä katsomalla kauas
- Kannattaa hengittää. Luontaisesti ammuttaessa ihminen ei hengitä, jolloin pidemmän päälle tarkin näkö sumentuu
- Kaikki saivat välillä tuntemuksen hyvästä laukauksesta. Näitä tuntemuksia pitää saada vain lisää ja jättää ne huonot omaan arvoonsa kummempia pohtimatta. Yleensäkin harjoittelussa kannattaa vahvistaa ja huomata onnistuneet asiat – ennen monen lajin harjoittelussa keskityttiin virheisiin. Virheitä miettimällä vahvistetaan vain tuntemuksia väärin tehdystä asiasta ja ohjelmoidaan pää tekemään jatkossa lisää väärin tehtyjä asioita. Hehkutellaan silloin kun onnistuu ja mietitään miten se meni kun onnistui – tällöin harjoittellaan oikeita asioita.
Keskustelun pohjana käyttettiin Saulin kirjan lukua Precision Shooting. Lomake oli poimittu tuolta sivulta:
http://www.doublealpha.biz/shop/perfect_practice.html
Näin tällä kertaa, Pertti lupasi jatkaa asian tiimoilta 1.11.07 n. klo 18.
KMikko