South African Rifle Nationals - kisaraportti

Posted by Perttu Piironen (perttupp) on 15.02.2016
Uutiset ja tapahtumat >>

Terveisiä Etelä-Afrikasta! Kuuma ja pölyinen viikonloppu Polokwanessa takana, enää tarvitsee kärvistellä palaneen nahan kanssa. 5 viikon totuttelu ja tiukka aurinkorasva eivät auttaneet hiekkamontuilla, kun etelän aurinko antoi parastaan ja rasvaa unohti lisätä päivän mittaan hikoillessa ja polvi- ja kyynärsuojien viedessä rasvat mennessään. Lauantain keli taisi olla n. +36, sunnuntaina vain +32 ja jopa hienoinen tuulenviri viilensi välillä.

Itse olen ollut maassa jo 5 viikkoa työkomennuksella ja näinollen lämpimät kelit ovat tuttuja, mutta kyllä tuo lauantai oli silti rankka päivä radalla. Kisaan pääsin mukaan paikallisen asekauppiaan ylitsevuotavan ystävällisyyden ja lajirakkauden ansiosta. Lainakiväärillä ja paikallisen PMP:n paukulla mentiin, eli hyvät lähtökohdat olla ottamatta stressiä tuloksista ja ampua L3 kisa pitäen hauskaa lajin ja pyssymiesten parissa.

Ammuin kiväärillä parit seurakisat lyhyellä sisäradalla viikkoa ja kahta ennen isompia kinkereitä, mutta varsinainen kohdistus oli mahdollista vain 100m saakka paria päivää ennen. Aseen ja patruunan käynnistä pidemmille etäisyyksille ei ollut mitään hajua, mutta 100m perusbulkkitasoa n. 4-5cm/5lks, eli siedettävä, mutta ei anna liikaa marginaalia omille virheille tarkkuuden suhteen. Etutuubissa oleva etutähtäinkään ei auttanut asiaa, mutta kunhan tiedosti että malttaa olla vääntämättä sitä ampuessa, ei sen pitäisi suurempia ongelmia aiheuttaa.

13 stagea tarjosivat kohtuullisen hyviä haasteita ainakin rautatähtäimille, minitauluja ja 15x15cm plateja aina n. 200m saakka. Lisäksi lähimatkoilla oli jonkun verran nosariosituksia muistuttamassa lähelle ampuessa tähtäimen ja piipun korkeuserosta. Mausteina stageilla oli muutama minitaulukelkka ja heiluri, yksi ketjuin ripustettu teline, jolta ammuttiin, sekä muutamia ahtaita rakoja. Etäisyysvaihteluita stageilla oli kiitettävästi, samoin nosseplateja ammuttavien ylä/alapuolilla, eli patruunansa ballistiikka piti olla näpeissä. Stanulle parilla stagella 160-180m platet tuottivat pikkusen närää kun ruohoa ei ollut ajeltu pois niin että lipastuelta näkisi plateja mitä oli ampumassa, ainakaan kunnolla. Tai ehkä jos osasi sijoittua juuri siten että näkee jonkun ruohonkorren vasemmalta tai oikealta puolelta. Bipodeilla openissa vastaava tuskin häiritsi.

Puolivälissä lauantaita yhden megajumin jälkeen lähdin safetylle kurkkaamaan mitä pyssyn sisälle kuuluu, jossa kohtaa muistin omistajan sanoneen joskus ettei juurikaan jaksa putsata aseitaan. Nähtyäni karstan ja töhnän määrän, uskon sen. Raaputeltuani lukosta ja luistista sekä barrel extensionin sisältä sen minkä Leatherman Micralla ja pumpulipuikoilla sai pois, laitoin rutikuivaan arskaan kotoa tuotua käärmeöljyä normaalin rutiinini mukaisesti.

Lauantain jälkeen joku näytti välituloksia ja olin paikallisen stanumestarin jäljessä muutaman pisteen. Päivä ei mennyt täydellisesti putkeen, mutta peli oli vielä hienosti auki ja sunnuntaina 6 lyhemmän pään stagea ammuttavana.



Sunnuntai alkoi pöytälähtöperussetillä, 9 lks, pari ipsitaulua, miniä ja plate. Plate kääntyi jostain roiskeesta ekalla yrityksellä parikymmentä astetta, mutta kun tuomari ei pysäyttänyt, ei auttanut kuin ampua sitä uudelleen. Pari sekuntia turhaa lisäaikaa yhdellä ohilaukauksella ja osuneella paikolla, mutta papereissa yhtä vaille täydet osumat ja kelpo aika, niin ei huonoinkaan aloitus päivälle. Paikalliset mestarit olivat saaneet openin supersquadiin seurakseen Leppäsen Kimin sekä melkein puolentusinaa ruotsalaista viikinkiä. Open-squadin peesissä päivä jatkui ihan hienosti, kunnes... +5sek tuplasyöttö ensimmäisen laukauksen jälkeen päivän isoimmalla 20lks stagella. PRKLE! Aseen toimintakuntoon ronklattuani tunsin vastustamatonta himoa ottaa juosten menetetty aika kiinni, ja osittain kyllä riivin sitä pois ammunnastakin, valitettavasti. 1/3 C:tä ja 1 D:kin taisi livahtaa kun säntäilin run & gun -stagen läpi. Kokonaisaika oli kuitenkin vain pari sekkaa hitaampi kuin muilla hyvillä stanuampujilla, joten vaikka tipuin vähän pisteissä osumien takia, olin varma ettei homma vielä kaadu siihen.

Loput shortit ammuin varman päälle ja nätisti hyvillä osumilla ja stagetuloksia seinältä katsoessani totesin että tiukille menee, ehkä jään kakkoseksi. En kuitenkaan jaksanut ruveta laskemaan desimaaleja, kun radan baarissa oli kylmää olutta ja kuumaa T-luupihviä tarjolla hyvän juttuseuran ohella. Ja mikä parasta, kuuli välillä uusiakin juttuja eikä niitä vanhoja ties monettako kertaa...

Mutkaton palkintojenjako alkoi pyyteetöntä työtä tehneiden kiittämisillä ja epävirallisten palkintojen jakamisilla. Olikohan 36 missiä "paras" suoritus. En muista, mutta siitä sai naurunremakan saattelemana käydä pokkaamassa missimitalin. Vähemmän naurua ja enemmän taputusta ansaitsi "Clean run" -mitali, 0 PT, 0 MISS, 0 PROC. En tiedä oliko näitä useampi, vai vain tuo yksi suoritus, mutta itse en ainakaan siihen sakkiin päässyt, lähellekään...

Palkinnot jaettiin top-5:lle, 4. ja 3. sijalla olivat melko odotetusti squad- & joukkuetoverit Spartanilta. Kakkosena 97,99% ...paikallinen mestari - voitin sittenkin! Kisamitali, pressa ja valtava SAPSA-mitali kouraan ja lämmintä kättä kisakumppaneille! Openin tuloksissa paikallinen mestari Lukas jäi kolmoseksi, kakkosena Kim 96,45% ja voittajana ruotsalainen Olof "Olle" Ackehed, jonka kisareissu oli varmasti ikimuistoisempi kuin kellään. Mies nimittäin kävi kääntymässä Münchenissä ainakin kerran, ottaen uudestaan vauhtia Arlandan kautta, kun lentoyhtiö olikin muuttanut jotain määräyksiä. Lisäksi toinen pyssylaukuista jäi matkan varrelle, joten kisa ammuttiin lainalukolla ja sieltä täältä kerätyillä patruunoilla. Taputukset sinnikkyydestä!

Yksilösarjojen palkitsemisten jälkeen pääsin vielä pokkaamaan joukkuekisasta toisen - ehkä hieman kyseenalaisen - kultamitalin, Spartalaiset nimittäin tunkkasivat minut tiimiinsä paitojen kera. Tuloksia katsellen muut kolme tiimiläistä olisivat kyllä voittaneet ilmankin minua, joten ehkä siitä ei kukaan liikaa herneitä nenäänsä vetänyt. Ja jos niskaa ei vielä pakottanut tarpeeksi, niin SAPSA:n RD jakoi kaikille ulkomaalaisille järjestäneen seuran puolesta kiväärillä läpi ammutut mitalit, jonkun ruotsalaisen vitsaillessa että osuma mitalissa ei ole A:ssa niin ei ole "A-hole medal".

Kokonaisuutena kokemus oli hieno, täytynee joskus tulla tänne kisailemaan omankin kiväärin kanssa. Pistoolikinkereitähän tässä on tullutkin tahkottua melko menestyksekkäästi useampia. Suosittelen lämpimästi (hee hee) Etelä-Afrikkaa metsästysmatkojen lisäksi kisareissukohteeksikin. Kelien lisäksi ilmapiiri on lämmin ja porukka mielettömän ystävällistä - tosin, eikö pyssymiehet kaikkialla muuallakin..?

Omalta osaltani kiitokset Demis @ Spartan Arms, käykääpä vaikka lomareissullakin ohimennen kaupoilla, hyllyt ovat notkollaan tavaraa, sisärata toiminnassa, kahvion puolelta saa hiton hyvän cappuccinon ja juttua piisaa. Kaupalle on vain parin kymmenen minuutin ajo OR Tambon kentältä, joten vaikka ennen kotiinpaluuta ehtii hienosti poiketa.

Last changed: 20.03.2016 at 23:48

Back
Powered by Website Baker