LaSalle kolmoisvoitto Virosta! Matkaraportti: Estonian Open 2011 |
| Perttu Piironen, 22.08.2011 |
Kilpailumatkaraportti: Estonian Open 2011
LaSan nelihenkinen stanutiimi Esa, Jani, Ilkka ja Perttu starttasi perjantaina 19.8. kohti Helsingin Länsisatamaa, lopullisena määränpäänään Ardu, Viro, n. 60km Tarton suuntaan Tallinnasta. TallinkSiljan Star kuskasi retkueen Suomenlahden yli seesteisessä säässä ja auton levätessä alakannella matkaajat nauttivat buffet-päivällisen keulan näköalapöydässä.
Majapaikaksi Esa oli järjestänyt seudun hienoimman hotellin kaikilla mukavuuksilla: Grilli, baari, sauna, joustavat aamupala-ajat, wlan, ...kaikki järjestyi kun vaan osasi pyytää. Istuimme terassilla iltaa ja Ilkka totesi "Pitäisiköhän laittaa kotiin viesti 'Istun terassilla oluttuoppi kädessä, Virolainen kissa kiehnää jaloissa'. ...ehkä pitäisi tosin laittaa kuvakin selvennykseksi."
Majatalon terassi ja Viron "Karvinen", joka ei tuntunut juuri stressaavan.
Illalla kävimme tekemässä pienen iltalenkin kylän ympäri. Paikallisen koulun pihaan oli kokoontunut lauma nuorisoa perjantai-iltaa viettämään. Ohi kävellessämme joku tervehti meitä iloisesti viskaten suuntaamme pullon joka sälähti tuhannen päreiksi parin metrin päässä. Emme olleet juuri moksiskaan ja jatkoimme matkaamme, vielä toistakin lentävää pulloa väistäen. Ilkkakohan se oli joka taas veisteli että "Ei tässä ole mitään sen kummallisempaa kuin millään suomalaisellakaan pikkupaikkakunnalla. Täähän johtuu vain ja ainoastaan siitä että ne pelkää että me viedään niiden naiset."
Lauantai - 1. kilpailupäivä
Aamuseitsemältä hurautimme muutaman kilometrin matkan radalle. Kroonu Klubilla oli melko mukavat paikat keskellä metsää, luksushuvila, sotilaallista oheistoimintaa varten vähän apinarataa, laskeutumistornia, paintball-areenaa ja tusina eri kokoista ja näköistä ampumaloossia, matkoille 15-150m. Kelpaisi!
Ilmoittauduimme kilpailuun ja ankaran ase- ja varustesyynin jälkeen pääsimme aloittamaan päivän. Squadiimme oli laitettu muutama muu suomalainen, mutta kuinka ollakaan, olimme ainoat suomalaiset jotka olivat viitsineet saapua paikalle. Lisäksi squadissamme oli kaksi virolaista produampujaa, joista toinen karsiutuikin pois sakista heti ensimmäisellä stagella ennen ensimmäistäkään laukausta kun ladattu CZ putosi maahan kimpoillen erinäisiin suuntiin. Ei onneksi lauennut, mutta vähän mietittiin siinä että saattoi ainakin kaveri itse nähdä pyssynsä vaihteeksi myös asiakaspuolelta. Siihenkin nähden otti kyllä tilanteen erittäin rauhallisen näköisesti.
Lauantaipäivä meni siis pienellä 5 hengen squadilla rivakkaa tahtia ja vaihtelevin suorituksin. Välillä kaikilla meni todella hyvin, välillä taas piti laittaa leukaa rintaan ja suunnata kohti uusia pettymyksiä. Todettakoon näistä sen verran, että meille ainakin selvisi kuinka järkevästi ja jalat maassa Eestin poijaat tulkitsevat sääntöjä turvallisuuden osalta.
Meikäläisen kisafiilis oli jossain seurakisamoodin ja pullamössön välillä koko suorituspäivän ajan, ei oikein mennyt hyvin mutta ei toisaalta huonostikaan. Terävyys siis puuttui suorituksista osittain. Kahlattuamme viimeisenkin päivän stagen läpi katsoimme kelloa: 12.30 - lounaaseenkin oli vielä puoli tuntia aikaa!
Noppasopan jälkeen suuntasimme takaisin viiden tähden majoitukseemme pyyhkimään päivän pölyt pois ja pohtimaan saslikin ääressä mitähän ihmettä sitä tehtäisiin kun vuorokausi oli vasta iltapäivän puolella. Pitkällisten pohdintojen ja maanittelun tuloksena oli että menisimme Tallinnaan. Taksin numeroa kysyessä respa oli sitä mieltä ettei rahojaan kannata taksiin tuhlata, vaan mennä bussilla.
Retkikunta matkaeväineen Tallinnaan menevää bussia odottelemassa. Ardu - Tallinna: 3.20e
Tallinnan iltaelämässä hoidimme seuraavan päivän nestatankkausta kuntoon ja katselimme ohi kulkevia maisemia terassilta... Iltasella otimme (pysäytetyn) mittarin alle ja hurautimme takaisin Arduun. Muut kävivät jo nukkumaan mutta Jani päätti vielä viimeistellä nestetankkauksen aulassa ja ottaa vähän raitista ilmaa filtterin läpi.
Pari paikallista poikaa oli myös samoissa tunnelmissa ja Jani iski vähän tarinaa (ja herranpelkoa?) heidän kanssaan. Eräs heistä olikin kuulemma kilpailun järjestäneen Kroonu Klubin jäsen ja ilmeisesti yllättyi kuullessaan meidän olevan kilpailemassa klubin radalla. Vapaasti kerrottua muistellen ja osittain suomeksi, osittain englanniksi:
Jani: "Eilen kun käveltiin tuosta koulun ohi niin heittelitte pulloilla..."
Poika: "Varmaan vahingossa ne heittivät."
Jani: "Yksi on ehkä vahinko, KAKSI ei ole."
Poika: "Ne varmaan luuli teitä venäläisiksi, ei ne tienneet että olette suomalaisia."
...
Poika [viitaten kilpailuun, jossa paikallisista suuri osa on viranomaisia/sotaväkeä]: "Are you police or some kind of special forces?"
Jani: "...some kind."
...
Jani: "On se hyvä että ei ne pullot osuneet, olisi voinut pojille käydä pahasti."
Poika: "Jjjoo! Joo..."
Veikkailisin että ensi kerralla ei pullot lentele.
Sunnuntai - 2. kisapäivä
Sunnuntain staget pyörivät samoissa suorituspaikoissa kuin lauantainkin, ja alkoivat strong hand onlysta ympäri pyöräytetyllä weak hand -räpsäytyksellä. Vähän tarpeettomankin varman päälle otin, kun videolta katsottuna näyttää että joku 80v pappa siinä varmaan ampuu. Oh well, seuraava stage olikin jo tavanomaisempi 9ls shortti ja meni just semmosella fiiliksellä kuin stagen pitääkin. Pyssy räpylässä, tähtäimet taulussa, hyvä tuntuma ja 9A.
Päivä jatkui loistavassa säässä ja hyvässä tunnelmassa etenkin shorttien mennessä aina vaan paremmin ja päivän viimeinenkin oli juuri meidän leipälajistage, 32ls lähisomotus minitauluihin. Sain aika hyvän draivin päälle ja vaikka lippaanvaihdossa menikin turhan kauan ja yksi puolen sekunnin paussikin tuli tehtyä, suoritus oli perussetti: open-ampujatkin jäivät taakse :)
Laitoimme romut autoon ja jäimme odottelemaan lounasta ja palkintojenjakoa. Pääsin niitäkin ennen arbitroimaan protestia, jonka Liettualaiset olivat tehneet kun ilmeisesti stage ei ollut mennyt hyvin... en minä ainakaan siihen muuta syytä keksinyt.
Ennen palkintojenjakoa suoritettiin viime vuodesta tuttu "jokaiselle jotakin" -arvonta. Ilkka sai XXXXL-kokoisen Eestin armeijan EOD-keskuksen paidan ja minä A5-lehtiön. Arpajaiset huipentuivat Taktisen Ammunnan Keskuksen (www.tlk.ee) lahjoittaman Sig Sauer P226SL:n arvontaan. Rehteinä urheilumiehinä jätimme pääpalkinnon arvottavaksi vain Eestiläisten kesken, ettei kotikisaajille tulisi paha mieli kun veisimme voiton lisäksi arvopalkinnotkin Suomeen... Pistoolin voittajaksi arpoutunut kaveri olisi voittanut pistoolin myös kaksi vuotta sitten arvonnasta, mutta ei ollut jäänyt palkintojenjakoon paikalle. Kohtalo korjasi vääryyden tällä kertaa.
Mitalien järjestelyä ja kunniakirjojen raapustelua odoteltiin vielä hetki katsellen Taktisen Ampumisen Keskuksen paikalle tuomaa tarjontaa kuola suupielestä valuen.
Mutkaa oli jos jonkunsorttista. Lyhyttä Schmeisserin arskaa, Rugerin pientä (LCR, LCP) ja isoa (SRH Alaskan .454 Casull), STI:n Troijalaista ja Shadowta, kellopelejä (17, 19, 26), Sigiä ja oheistuotteita kuten Vortexin optiikkaa ja muuta pikkunäppärää.
"Miullakin on isompi!"
Palkintojenjaossa kruunattiin ensin Eestin mestarit kaikissa kilpailun luokissa raikuvin aplodein, jonka jälkeen alettiin puimaan avoimen kilpailun mitalisteja. Open, produ, stanu... "Third place - Jani Lampinen!" Jännityksen tiivistyessä Jani pokkasi mitalin kaulaansa. "Second place - Esa Siitonen!" Aplodien raikaessa arvuuteltiin Ilkan kanssa kuka kisan voitti. "First place - Perttu Piironen!" Kolmoisvoitto LaSalle - aika perrrrhanan loistavaa!
Pönötimme hetken valokuvaajalle ja poistuimme takavasemmalle odottelemaan joukkuekilpailun voittajien julistusta :) Siitä tuskin olisi epäselvyyttä. 3. sijalle pääsi "Pistol Standard" -niminen joukkue, 2. sijalle KJSK:n sotapojat ja 1. sijalle LaSa.
Lisää mitaleita kaulaan, kunniakirjoja räpylään ja kruunuksi lasilätkä johon joku oli kajauttanut 9mm luodin osittain lävitse. Sijoitetaan se sitten LaSan privaattiradan mökin palkintokaappiin joskus kun rikastutaan...
LaSan voittoisa stanutiimi
Kotimatkalla käytiin vielä syömässä kuollutta eläintä Tallinnassa ja shoppailemassa tuliaisia. Vaikka ei ihan saatukaan kaapattua kaikkia neljää kärkisijaa Ilkan sijoituttua kahdeksanneksi, ei reissua kovin epäonnistuneeksikaan voisi sanoa...
Vanhana iffailijana pyöräytin kisasta Excelillä pari käppyrää, mm. stageprosenteista ja joukkueenjäsenten välisistä piste-eroista kilpailun edetessä. Enpä uskonut että ne olisivat näyttäneet ihan niin karuilta - Esa oli johdossa heti ensimmäisestä lauantain stagesta lähtien, luovuttaen johdon Janille vain hetkeksi lauantain kolmannen stagen jälkeen. Sunnuntain onnistuneiden suoritusten avulla otin piste-eroa kiinni ja menin maalisuoralla, viimeisellä stagella Esasta ohi kuin 5000m juoksija letkan vetäjästä konsanaan. Ja kaikilla 4.97 pisteellä noin 1300:sta... Sori :) Mutta kyllä me vedettiin minoreilla kovaa!
Suosittelen lämpimästi kaikkia lähtemään ensi kesänä Eestin puolelle kisoihin, sinne on lyhempi matka kuin toiselle puolelle suomea ja meininki on kyllä todella hyvä. Ja niinkuin Toimareihinkin kirjoittelin, Putte-possun nimipäiviä mukaillen "siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisitte saaneet olla mukana".
Perttu
Takaisin